Spesiaali-henkiinherätys-bonuspläjäyksen täydentää vuoden 2020 kaksnelonen, olkaatten hyvät. Jäämme jännittämään meneekö taas neljä vuotta seuraavaan päivityskertaan. :D
Spesiaali-henkiinherätys-bonuspläjäyksen täydentää vuoden 2020 kaksnelonen, olkaatten hyvät. Jäämme jännittämään meneekö taas neljä vuotta seuraavaan päivityskertaan. :D
Tälle sarjakuvalle olisin laittanut toisen nimen ellei se paljastaisi koko kupletin juonta. Viimeisellä sivulla on glitteriä, koska miksipäs ei.
Super-erikois-blogizombie-henkiinherätys-spesiaalina KOLME aiemmin julkaisematonta 24HCD sarjakuvaa. Vuoden 2017 sarjakuvakin on olemassa mutta sitä en täällä eetterissä julkaise sillä siitä tulee Joskus TM puhtaaksipiirretty ynnä väritetty Julkaisu.
Tämä sarjakuva sisältää cameoroolin jota osaisitte arvostaa jos olisitte sen edellisen lukeneet, mutta ettepä ole, hähä.
Taas siitä selvittiin, kiitos kaikille kanssapiirtäjille! Tämä oli itseltäni jo kymmenes kaksnelonen. Juhlan kunniaksi päätin jotenkin ujuttaa numeron tarinan nimeen. Nimi syntyi varsin myöhään, yleensä se on johdatellut tarinaa heti alkumetreiltä.
Tänä vuonna minulla ei ollut mitään perinteisistä ideointia helpottavista vippaskonsteistani mukana, kuten päivän sanomalehteä. En myöskään halunnut tehdä taas yhtä genrejuttua, joten piirtelin pari arkillista täyteen tajunnanvirtaa ja valitsin piirroksista muutaman jotka toisinsin sinne tänne pitkin sivuja.
Tämän vuoden vaikeustason nostoni keskittyi siihen että piirsin enemmän yksityiskohtia ja sellaisia asioita joita harvemmin piirrän, kuten kameleita, purjelaivan ja lentokoneen. Mallia en luntannut mihinkään. Täytettäviä ruutuja oli myös suurempi kuin kai koskaan. Mitä kyllä kiroilin ääneen kerran tai pari.
Käytin jälleen 24H-luottovälineitäni, eli vuosia 24HCD-käytössä ollutta irtoterää ja indian inkiä. Terä alkaa kyllä olla niin huonona, että tekstaamiseen olisi pitänyt käyttää jotakin muuta välinettä. Pitkästä aikaa käytin myös vesivärejä. Se auttoi huomattavasti poikkeuksellisen takkuavaa tekemistä, kun pystyi “luonnostelemaan” väreillä. Muuta luonnostelua en käyttänyt vaan piirsin suoraan tussilla.
Ensi vuonna taas uudestaan!
—
Luonnokset:
Tässä kokeilin olisiko vesivärin päälle voinut tehdä liiduilla, mutta väri ei tarttunut kunnolla. Sen sijaan vasemmalla oleva liidun päälle vedetty mustelaveeraus tuottaa ihan nastan tekstuurin.
Ideointisivut. Paljastavat myös yhden tarinan hahmon nimeen liittyvät vitsin, jos muuten missasitte.
Mainos! Kuvan piirsi Eva ja taittoi Tuukka.
Niin se taas vierähti tämänvuotinenkin 24 tuntia sarjakuvaa-päivä. Piirtäjiä Imatralla oli parhaimmillaan noin 14, eli hieman vähemmän kuin viime vuonna. Raju flunssa-aalto verotti osallistujia ilmeisesti muuallakin. Mutta eipä se mitään, leppoisaa oli näinkin.
Tämän vuoden sarjakuvaan asetin itselleni seuraavia tavoitteita:
– Mahdollisimman paljon kokeiluja sivu- ja ruutusommittelujen kanssa.
– Mustien pintojen käyttämisen treenaaminen, usein tulee nojattua aivan liikaa ääriviivaan. – – lyijykynällä koko tarinan luonnostelu ja suunnittelu alusta loppuun ja vasta sitten tussaamaan. Aiemmin olen piirtänyt suoraan tussilla.
Muutaman fuskauksen tein sivut skannattuani. Sivulla kaksi käänsin yhden ruudun oikeinpäin, sillä piirsin sen originaalin ylösalaisin. Se tuntui hyvältä idealta sillä hetkellä, mutta ei oikeasti toiminut lainkaan. Lisäksi yhdeltä sivulta korjasin harmilliseen paikkaan lentäneen mustepisaran pois. Kaikki muut roiskeet saivat jäädä.
Perinteeksi muodostuneeseen tapaan tein sarjakuvalle myös etu-ja takakannen.
Imatrallakin vietettiin viikonloppuna 24 tuntia sarjakuvaa-päivää. Piirtäjiä ahtautui tällä kertaa olohuoneeseemme hulppeat 18 ja netin välityksellä vielä yksi lisää! Tästä joukosta pikalaskulla 15 sai sarjakuvansa valmiiksi annetussa aikarajassa ja lopuillakin oli pyhä aikomus jatkaa myöhemmin loppuun.
Aloitimme piirtämisen klo 20 lauantaina 4.10. ja lopetimme sunnuntaina samaan aikaan.
Itselläni tämä oli jo 8. kerta kun piirsin kaksnelosen. Tänä vuonna oli poikkeuksellisia käynnistysvaikeuksia ja pääsin näin pitkälle:
Kello oli kuusi aamulla ja olin ajanut itseni nurkkaan juonen kanssa. Joten hylkäsin koko höskän ja aloitin täysin uuden jutun, miettimättä yhtään mitä siinä tapahtuisi tai miksi.
Ja niin syntyi seuraava sarjakuva, joka nimestään (ja sisällöstään) huolimatta ei viittaa kokaiiniin tai mihinkään muuhunkaan huumausaineeseen. Vaikka tuskin te sitä uskotte.
25 sivua ja kannet, olkaa hyvä: